Ultraprosessoidut ruuat ovat herättäneet huomiota viime aikoina. Keskustelu ultraprosessoidusta ruuasta etenkin lasten hyvinvointiin yhdistettynä herättää ihmisissä tunteita.
Aiheesta tehty kansalaisaloite esittää, että varhaiskasvatus- ja perusopetuslakiin lisätään vaatimus siitä, että tarjottava ruoka on ultraprosessoimatonta. Ruukun lasten ravitsemuksen ja ruokakasvatuksen asiantuntijat ovat aloitteen kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että kouluruokailun laatuun on panostettava. Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa (avaa hs.fi (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) 23.11.2025) totesimme yhdessä ravitsemustieteen professorin Maijaliisa Erkkolan kanssa, että lasten terveydenedistämisen kannalta prosessointia olennaisempaa on, että julkiset ruokapalvelut noudattavat ravitsemussuosituksia. Tässä blogissa Ruukun asiantuntijat taustoittavat aihetta syvällisemmin.
Mikä ultraprosessointi?
Brasilialaisten tutkijoiden 2010-luvulla kehittämä NOVA-luokittelu jakaa ruuat neljään luokkaan niiden prosessointiasteen ja prosessoinnin tarkoituksen perusteella (Monteiro ym. 2019 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Ruoka luokitellaan ultraprosessoiduksi, jos siinä on aineksia, joita ei kotikeittiössä käytetä tai lisäaineita, joilla tehdään tuotteesta herkullisempi, kuten aromeja tai väriaineita. Ultraprosessoituihin ruokiin liittyy huoli ruokavalioiden muutoksesta globaalisti: ne korvaavat ravitsevampia ruokia ruokavaliossa ja johtavat ylensyömiseen. Luokittelujärjestelmän kehittäjät kritisoivat monikansallisia suuryrityksiä, jotka tekevät ultraprosessoiduista ruuista tarkoituksella helposti käytettäviä, edullisia ja erittäin nautittavia. Ultraprosessoitujen ruokien määritelmään sisältyy myös tuotteiden brändäys ja voittojen maksimointi (The Lancet (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Näin ollen kouluruoka ei täytä ultraprosessoinnin määritelmää, brändäyksestä ja voittojen maksimoinnista kun ei voida sen yhteydessä puhua.
NOVA-luokitus jättää liikaa tilaa tulkinnalle, eivätkä edes asiantuntijat luokittele ruokia yhdenmukaisesti sen perusteella.
Ruuan prosessointi ei suoraan kerro sen ravitsevuudesta
NOVA-luokittelu ei huomioi ruokien sisältämiä ravintoaineita, vaan pelkästään prosessoinnin asteen, mikä sekin on vaikeaa määritellä täysin yhdenmukaisesti erilaisten ruokien ja erityisesti eri ruokakulttuurien välillä. Prosessointi toki vaikuttaa ravitsevuuteen, esimerkiksi kuivatut pavut on liotettava ja keitettävä, jotta ne ylipäätään ovat syömäkelpoisia, kun taas keitetty peruna on uppopaistettua ranskanperunaa ravitsemuksellisesti parempi valinta. Pelkästään prosessoinnin perusteella ei kuitenkaan voi tehdä päätelmiä ruuan ravitsevuudesta ja terveysvaikutuksista. Esimerkiksi voi on NOVA-luokituksen perusteella vähemmän prosessoitu kuin ultraprosessoiduksi luokiteltava kasviöljypohjainen margariini. Ravintoaineiden perusteella luokiteltuna rypsiöljypohjainen kasvimargariini on parempi valinta, koska se sisältää ihmiselle välttämättömiä rasvahappoja, joita voi ei sisällä. NOVA-luokittelu siis yksinkertaistaa liikaa. Ravintoarvoihin perustuvaan luokitteluun verrattuna NOVA-luokitus jättää liikaa tilaa tulkinnalle, eivätkä edes asiantuntijat luokittele ruokia yhdenmukaisesti sen perusteella (Braesco ym. 2022 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)).
Luokittelu prosessoinnin perusteella on tarpeetonta
Osa ultraprosessoinnista huolestuneista kansalaisista väittää, että ravitsemussuositukset suosittelevat ultraprosessoituja ruokia. Väite ei pidä paikkaansa. Monet ultraprosessoidut ruuat ovat ruokakolmion huipulla – eli niitä on hyvä syödä korkeintaan silloin tällöin sattumina (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2024 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Esimerkiksi täysjyvää sisältämättömät vähäkuituiset viljatuotteet ovat ruokakolmion huipulla sattumissa, kun taas täysjyvävaihtoehdot päivittäin nautittavia. Samoin prosessoidut lihavalmisteet ovat sattumissa. Ravitsemussuositukset perustuvat kuitenkin ruokien ravintoarvoon, eivät niiden prosessoinnin asteeseen. Suomalaisten ravitsemussuositusten tieteellinen perusta on Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa. Pohjoismaisten ravitsemussuositusten asiantuntijaryhmä totesi, että ultraprosessoitujan ruokien NOVA-luokitus ei tuo lisäarvoa nykyiseen ruokaryhmien jaotteluun. (Blomhoff R. ym. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)) Ultraprosessoituja ruokia ja niiden terveysvaikutuksia on kyllä tutkittu laajasti, mutta tutkimus ei ole tuonut uutta tietoa ruokien terveysvaikutuksista: esimerkiksi sokerilla makeutettujen virvoitusjuomien ja prosessoitujen lihavalmisteiden runsas käyttö on jo ennen NOVA-luokitusta vahvan tieteellisen tutkimusnäytön perusteella yhdistetty moniin kansansairauksiin.
Mahtavaa, että kouluruoka kiinnostaa!
Keskustelu ultraprosessoiduista ruuista on tuonut huomiota myös koulu- ja päiväkotiruuan laatuun. Kansalaisaloitteen ja joissakin kunnissa tehtyjen valtuustoaloitteiden tavoitteina on, ettei koulu- tai päiväkotiruuassa käytettäisi ultraprosessoituja tuotteita. Ruuan laadusta onkin tärkeää keskustella. Jos ultraprosessointi herättää kuntapäättäjät panostamaan lisää kouluruokailuun, sehän on upeaa! Onko esimerkiksi lisäaineiden välttely kuitenkaan lasten ja nuorten terveyden kannalta ensisijaista? Asiantuntijoidemme mielestä tärkeintä olisi saada ravitsemussuosituksista koulu- ja päiväkotiruokaa velvoittavat, jotta ateriat perustuvat parhaaseen tietoon terveyttä edistävästä ravinnosta. Tällä hetkellä monessa kunnassa kouluruokailusuositus kyllä ohjaa aterioiden ravitsemuslaatua, mutta velvoitetta sen noudattamiseen kaikissa Suomen kunnissa ei ole. Ultraprosessoitujen tuotteiden kieltäminen ei paranna kouluruokailun ravitsemuslaatua toisin kuin ravitsemussuositusten mukainen ja oppilaille maistuva ruoka.
Miksi kouluruuasta tehdään syntipukki?
Monessa perheessä syödään esimerkiksi nakkeja tai lihaleikkeleitä useita kertoja viikossa, koska ne ovat edullisia, helppoja ja usein lapsille maistuvia. Näillä ruuille olisi kuitenkin hyvä löytää muita vaihtoehtoja, koska prosessoidut lihatuotteet aiheuttavat syöpää (Blomhoff R. ym. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Prosessoitujen lihatuotteiden rajoittamisessa kouluruokailu on jo monessa kunnassa kotiruokailua edellä. Niilläkin voi kuitenkin silloin tällöin olla paikkansa ruokalistalla. Olemme kuulleet kunnista huolia siitä, että perheiden ruokailutottumukset eriytyvät: joissain perheissä ei ole aikaa ja rahaa laittaa ruokaa ollenkaan, kun taas toisissa ruuanlaittoon todella panostetaan. Kouluruokailun tehtävä on myös tasata lasten ravitsemusterveyseroja. Jos kouluruoka on liian erilaista kuin kotona tarjottava ruoka, ei se välttämättä oppilaille maistu. Monilla kouluruokalistoilla onkin esimerkiksi nakki- tai makkararuokia kerran kuudessa viikossa. Lasten ja nuorten terveyden kannalta on huomattavasti parempi, että he syövät monipuolisen kouluaterian kuin esimerkiksi keksejä, energiajuomia tai paistopistetuotteita, joita oppilaat hakevat lähikaupasta lounasaikaan.
Kouluruokailun tehtävä on myös tasata lasten ravitsemusterveyseroja.
Parasta mahdollista kouluruokaa
Nykyään kouluruoka valmistetaan monissa kunnissa keskitetysti valmistuskeittiöissä ja kuljetetaan sieltä niihin toimipisteisiin, joissa on vain jakelukeittiöt. Ruuan prosessointi ja joissakin ruuissa myös esimerkiksi säilöntäaineet ovat välttämättömiä ruuan turvallisuuden takaamiseksi. Jos kouluruokailu pitäisi toteuttaa kokonaan ilman niin sanottuja ultraprosessoituja ainesosia, olisi koko ruokailun järjestäminen muutettava takaisin keskitetystä hajautetuksi. Ajatus koulun omasta keittiöstähän on mieltä lämmittävä, mutta muutokseen tarvittaisiin reilusti lisää resursseja nykyiseen verrattuna. Vaikka rahaa olisikin käytettävissä, voisi osaavan työvoiman löytyminen muodostua esteeksi, koska monissa kunnissa on jo nyt haasteita saada osaavia tekijöitä kouluruokailuun. Kouluruoka on sopeutettava käytössä oleviin resursseihin ja tehtävä niiden sallimissa rajoissa mahdollisimman ravitsevaa ruokaa. Tässä ravitsemussuositukset auttavat. Kouluateria salaatteineen ja täysjyvänäkkileipineen on monipuolinen ja ravitseva kokonaisuus. Kehitys kouluruokailun lähes 80-vuotisen taipaleen alkuaikojen puuroista ja velleistä on huima!
Onko parempi rajoittaa vai lisätä?
Ultraprosessoitujen ruokien välttely kiinnostaa joitakin ihmisiä, mutta kansanterveyden kannalta toisenlainen viesti olisi vaikuttavampi. Rajoittamisen sijaan tulee korostaa sitä, mitä ruokavalioon on hyvä lisätä: monipuolisesti kasviksia, palkokasveja, pehmeän rasvan lähteitä, täysjyväviljaa ja kalaa. Näiden ruokaryhmien runsaan käytön terveysvaikutuksista on vakuuttavaa näyttöä (Blomhoff R. ym. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Samalla ultraprosessoitujen ruokien käyttö vähenee, mutta viesti hyvän lisäämisestä on huomattavasti helpompi ottaa vastaan kuin rajoitukset, kuten leikkeleraivoilmiö osoitti. On myös tärkeää muistaa, että ultraprosessoitujen ruokien NOVA-luokittelu ei sellaisenaan toimi suomalaisessa elintarvikevalikoimassa. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että asiantuntijatyöryhmä laatisi ultraprosessoimattoman ruuan määritelmän Suomeen. Tarvetta ultraprosessoimattomien ruokien määritelmälle ei ole, koska tieteelliseen näyttöön perustuva tieto terveyttä edistävästä ruokavaliosta on koottu suomalaisiin ravitsemussuosituksiin.
Mustavalkoinen luokittelu ei tue tasapainoista suhdetta ruokaan
Aikuisten tulee tukea lasten ja nuorten myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Myönteinen ruokapuhe on vaikuttava keino tukea tasapainoisen ruokasuhteen kehittymistä. Ruokien tiukka luokittelu terveellisiin ja epäterveellisiin tai esimerkiksi prosessoituihin ja prosessoimattomiin ei tue tasapainoista ruokasuhdetta. Terveyttä edistävään ruokavalioon kun mahtuu monenlaisia ruokia, myös niitä niin sanottuja epäterveellisiä tai prosessoituja. Kunhan suurin osa lautasesta täyttyy kasviksista, täysjyväviljasta ja suositeltavista proteiinin lähteistä. Vanhat tutut lautasmalli ja ruokakolmio on päivitetty uusimpien ravitsemussuositusten perusteella. Ruokaviraston (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)sivuilla (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) voit tutustua kuviin. Ne ohjeistavat edelleen havainnollisesti terveyttä edistävään ruokavalioon.
Ruoka vaikuttaa muuhunkin kuin fyysiseen terveyteen
Ruoka on kulttuuria, nautintoa ja yhteisiä kokemuksia. Ravitsemusasiantuntijoiden mielestä ruuan ravitsevuus ja terveysvaikutukset ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta usein ne tuppaavat ylikorostumaan. Terveyttä voidaan hahmottaa kolmen osa-alueen avulla: fyysinen terveys, henkinen terveys ja sosiaalinen terveys (ks. esim. THL (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Vaikka ultraprosessoidut ruuat vaikuttavat olevan usein nautittuina haitallisia fyysisen terveyden kannalta, voivat ne esimerkiksi sosiaalisen tai henkisen terveyden kannalta olla hyödyllisiä silloin tällöin. Tärkeintä onkin löytää kohtuus ja tasapaino terveyden eri osa-alueiden kesken. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja kohtuus vaativat taitoa. Meidän aikuisten täytyy tukea lapsia ja nuoria näiden taitojen harjoittelussa aivan kuten monipuoliseen ruokavalioon tutustumisessakin.
Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia lapsille on rajoitettava
Ruokakasvatuksen tärkein tavoite on, että lapselle kasvaa halu syödä monipuolisesti. Vaikka ruokakasvatusta tekisi esimerkiksi hyväksi havaituin, aistilähtöisin menetelmin, voi oman ruokakasvatuksen rooli tuntua pieneltä lapsiin kohdistetun mainonnan ja kauppojen tarjonnan rinnalla. Ruokaympäristömme ei yksinkertaisesti tue terveyttä edistäviä ruokavalintoja. Runsaasti sokeria, suolaa ja tyydyttynyttä rasvaa sisältävien tuotteiden markkinointia lapsille tulee rajoittaa. Helsingin yliopiston loi ohjeistuksen epäterveellisten tuotteiden markkinoinnista lapsille. Ohjeistukseen pääset Ruokaviraston sivuilta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.). Ohjeistus ei ole velvoittava, mutta soisimme vastuullisten alan toimijoiden ottavan sen vakavasti huomioon.
Helpon luokittelun houkutus
Ruokien luokittelu prosessoinnin mukaan ei yksin auta rakentamaan ravitsevaa ruokavaliota. Miksi ultraprosessointi silti kiinnostaa kovasti? Ihmiset usein kaipaavat ravitsemuskysymyksiin yksinkertaisia vastauksia. Valitettavasti sellaisia on tutkimuksen perusteella vaikea löytää. Monipuolisuus on yksinkertaisin tapa kuvata terveyttä edistävää ruokavaliota. Se ei kuitenkaan käsitteenä ole helppo eikä yksiselitteinen. Ei olekaan ihme, että monipuolisuutta ja kohtuutta helpompi ja yksinkertaisempi ruokien luokittelu houkuttelee. Ruokien luokittelu esimerkiksi prosessoinnin mukaan voi auttaa ihmistä selviämään sekavaksi koetussa ruokaympäristössä. Lähes rajoittamattoman ruokatarjonnan äärellä valinnan vaikeus jää pienen ihmisen harteille. Jos ultraprosessoitujen ruokien välttely saa ihmisen lisäämään lautaselleen esimerkiksi täysjyväviljaa ja kasviksia, on luokittelusta hyötyä.
Ravitsemussuosituksiin voi luottaa
Voit luottaa ravitsemuksen asiantuntijoihin niin suomalaisten kuin pohjoismaisten ravitsemussuositustenkin takana. Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa on yksityiskohtaisesti kuvattu tieteellisen tutkimuksen laatukriteerit, joiden perusteella tieto suositusten pohjalla kerättiin (Blomhoff R. ym. (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)). Sadat tutkijat ja asiantuntijat ovat meidän puolestamme koonneet luotettavan tiedon. Se ei olekaan ihan helppo tehtävä maailmassa, jossa ravitsemustutkimuksia julkaistaan tuhansia vuodessa. Sinä voit kuitenkin ottaa rennosti ja popsia porkkanaa. Kuitupitoisten kasvisten rouskuttelu tekee meille monella tavalla hyvää!
Kirjoittajat:
Aliisa Hyvönen, ruokakasvatuksen asiantuntija yhdessä koko Ruukun tiimin kanssa
Lähteet:
Monteiro CA, Cannon G, Levy RB, et al. Ultra-processed foods: what they are and how to identify them. Public Health Nutrition 2019, 22(5), 936-941, doi:10.1017/S1368980018003762
The Lancet Series on Ultra-Processed Foods and Human Health. Ultra-Processed Foods and Human Health, infographics. The Lancet 2025. https://www.thelancet.com/infographics-do/ultra-processed-food-2025 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Braesco, V., Souchon, I., Sauvant, P. et al. Ultra-processed foods: how functional is the NOVA system?. European Journal of Clinical Nutrition 2022,76, 1245–1253, doi.org/10.1038/s41430-022-01099-1 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja THL. Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-405-5 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Blomhoff, R., Andersen, R., Arnesen, E.K., Christensen, J.J., Eneroth, H., Erkkola, M., Gudanaviciene, I., Halldorsson, T.I., Høyer-Lund, A., Lemming, E.W., Meltzer, H.M., Pitsi, T., Schwab, U., Siksna, I., Thorsdottir, I. and Trolle, E. Nordic Nutrition Recommendations 2023. Copenhagen: Nordic Council of Ministers, 2023
Lisäksi tausta-aineistona hyödynnetty:
Louie JCY. Are all ultraprocessed foods bad? A critical review of the NOVA classification system. Proceedings of the Nutrition Society 2025, 1-9, doi.org/10.1017/S0029665125100645 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)
Teerijoki, E. Ultraprosessointi puhuttaa taas. Kehittyvä Elintarvike 2025, 4, 20-21.