Oletko utelias maistamaan, jos tarjolla on uutta ruokaa? Nautitko monenlaisista ruuista ja pystyt tarpeen tullen syömään myös niitä, jotka eivät ole suosikkejasi? Näitä ominaisuuksia voidaan kutsua ruokarohkeudeksi.
Ruokarohkeus tarkoittaa halua, uteliaisuutta ja uskallusta tutustua erilaisiin ruokiin – maistelua, haistelua, koskemista, ihmettelemistä. Ruokarohkeudesta on paljon hyötyä, koska se tekee monipuolisestä syömisestä helpompaa. Maistelusta voi saada iloa ja erilaisten ruokien syömisestä nautintoa.
Perusta ruokatottumuksille luodaan lapsuudessa
Jo vauva oppii makuja ja ruokailutilanteiden ilmapiiriä. Lapsena siis pitkälti opitaan se, millaiset ruokatottumukset ja ruuat koetaan ”normaaliksi” ja mistä ruuista saadaan iloa.
Ruokarohkeus on osin periytyvä ja yksilöllinen ominaisuus. Erilaiset tapamme aistia vaikuttavat siihen, kuinka herkkiä olemme esimerkiksi ruuan erilaisille rakenteille tai tuoksuille. Kyseessä on kuitenkin myös opittu ja ympäristön muovaama piirre. Ruokarohkeutta voi oppia, vaikka olisikin varovainen ruokailija.
Ruokarohkeutta on ajankohtaista harjoitella etenkin lapsuudessa. Lapset ovat luonnostaan epäileväisiä uusia ruokia kohtaan, ja valtaosalla lapsista ilmeneekin niin sanottuja valikoivan syömisen vaiheita. Iän myötä ruokarohkeus tyypillisesti lisääntyy, mutta lapsuudessa omaksutuilla taidoilla ja asenteilla on merkitystä. Lue lisää lapsen valikoivasta syömisestä.
Makuja voi oppia vain, jos niitä on tarjolla
Lapsi syö, mistä pitää ja pitää siitä, mikä on tuttua. Tutuksi tulee se mitä on usein tarjolla. Ruokarohkeudessa ensisijaista onkin se, että tarjotaan lapselle monenlaisia ruokia ja syödään niitä itse mallina. Lapsen ei kannata olettaa kieltäytyvän jostain ruuasta – välillä lapset yllättävät rohkeudellaan.
Esimerkkinä säännöllisestä tarjoamisesta ovat kasvikset. Kun jokaisella aterialla on lähtökohtaisesti jotain kasvista mukana, lapsi oppii, että kasvikset kuuluvat osaksi ateriaa. Tavasta jää muistijälki, joka helpottaa kasvisten syömistä myöhemmin.
Ruualla saa leikkiä – leikin ei tarvitse tähdätä maistamiseen
Ruokarohkeutta oppii parhaiten itse tekemällä ja kokemalla, esimerkiksi valmistamalla ruokaa yhdessä silloin, kun on aikaa. Myös leikkiminen on lapselle luontainen tapa opetella uutta. Ruualla saa ja kannattaa leikkiä lapsen kanssa, vaikka ajatus voi tuntuakin vieraalta.
Ruualla voi leikkiä esimerkiksi tutkimalla välipalalla olevaa hedelmää eri aisteilla: tunnustelemalla hedelmän pintaa, etsimällä värejä ja nuuhkimalla tuoksuja. Lapselle voi antaa luvan liiskata puolukoita sormissaan, kunhan ruokaa silti kunnioitetaan.
Ruokaa tutkiessa tai ruualla leikkiessä ei ole koskaan pakko maistaa. Ruuan kanssa tekemisissä oleminen on aina askel eteenpäin, vaikka ruoka ei vielä menisikään suuhun asti. Vanhemman ei siis tarvitse tuntea pettymystä, jos lapsi ei esimerkiksi halua maistaa valmistamaansa ruokaa. Jo keittiössä mukana oleminen tai ruuan ottaminen lautaselle on isojen kehujen arvoista. Positiivinen palaute vahvistaa lapsen itsetuntoa ja luottamusta siihen, että hän on hyvä ja taitava syömään ja pystyy oppimaan uutta.
Viisi askelta ruokarohkeuden vahvistamiseen:
1. Tarjoa monenlaisia ruokia ja näytä mallia rohkeaan maisteluun. Jos maistelu on sinullekin vaikeaa, näytä mallia, että yrität silti ja haluat oppia. Uusia makuja voi oppia, vaan, jos niitä on tarjolla. Uuteen ruokaan tottuminen voi vaatia useitakin maistelukertoja. Katso esimerkkejä myönteiseen ruokapuheeseen.
2. Lupa leikkiä ruualla. Leikkiminen tekee ruuasta vähemmän pelottavan. Tutkikaa yhdessä ruokia eri aistein ja hassutelkaa.
3. Kokkailkaa yhdessä. Lapsen kanssa ruuanvalmistus ja leipominen esimerkiksi viikonloppuisin on mitä parhain tapa kasvattaa ruokarohkeutta. Katso kuvalliset vinkit keittiöpuuhiin.
4. Anna kehuja. Jos lapsi on valikoiva syöjä, hän kuulee usein enemmän negatiivisia huomautuksia kuin kehuja syömisestään. Positiivinen palaute vahvistaa lapsen itsetuntoa ja luottamusta siihen, että hän on hyvä ja taitava syömään ja pystyy oppimaan uutta. Aina voi kehua vähintään siitä, että oli mukava syödä yhdessä ja vaihtaa kuulumiset. Lue lisää lapsen valikoivasta syömisestä.
5. Anna aikaa. Ruokarohkeus kehittyy pitkällä aikavälillä ja on täysin normaalia, että lapsella on vaiheita ja ”takapakkeja” kun mikään ei tunnu maistuvan. Painostaminen ei koskaan kasvata ruokarohkeutta. Luota siihen, että lapsi oppii syömisen taitoja omaan hyvään tahtiinsa.
Ruokarohkeus-valmennusta ja -kerhoja perheille
Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry järjestää Ruokarohkeus-toimintaa lapsiperheille, jotka kaipaavat apua lapsen valikoivaan syömiseen. Toimintaa järjestetään sekä verkkovalmennuksena että paikan päällä kerhotoimintana. Kohderyhmänä ovat 2-7-vuotiaiden lasten perheet, joissa vanhempi kokee huolta tai stressiä lapsen syömisestä ja perhe kaipaa lisää iloa ja rentoutta ruokapöytään. Lue lisää toiminnasta.
Lisää vinkkejä ruokarohkeuteen tai muihin ruokakasvatuksen tilanteisiin? Seuraa meitä Instagramissa tilillä: ruokakasvatus (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)