» » » 10 vinkkiä myönteiseen ruokapuheeseen

10 vinkkiä myönteiseen ruokapuheeseen

luokassa: Maun jäljillä Blogi | 0

Jo nuori lapsi kohtaa monia syömiseen ja kehoon liittyviä viestejä ympärillään: kavereilta, harrastuksista, televisiosta, somesta. Kun lapsi saa lähipiirin aikuisilta mallia joustavalle syömiselle ja lempeälle kehosuhteelle, auttaa se selviämään ruoka- ja kehoviestien viidakossa.

Aikuisen kannattaa pohtia myös omaa ruoka- ja kehosuhdettaan. Millainen suhde minulla on syömiseen? Mitä ajattelen omasta kehostani? Millaista mallia haluan jakaa lapsille? Myönteinen ruoka- ja kehopuhe tulee monella luonnostaan, mutta sitä voi myös tietoisesti harjoitella.

Miten lapselle kannattaa puhua ruuasta? Millaista on myönteinen ruokapuhe? Näillä kymmenellä vinkillä pääset alkuun:

.

1. Ole utelias malli

”Kiinnostavan näköistä ruokaa, otan sitä vähän lautaselle tutkittavaksi.”

Sanoita lapselle, että suhtaudut uteliaasti ja avoimesti erilaisiin ruokiin. Näytä mallia ruuan tutkimiseen rohkeasti eri aistein, ja anna lapsen seurata omaan tahtiin perässä.

.

2. Puhu ruuasta arvostavasti

”Tämä ei ollut minun suuni mukaista, mutta tämä voi olla jonkun toisen lempiruokaa.”

Kaikesta ei aikuisenkaan tarvitse tykätä, mutta fiksu ruokapuhuja arvostaa myös ruokia, jotka eivät ole omaan makuun. Lapselle kannattaa sanoittaa myös arvostusta ruuan alkuperää kohtaan.

.

3. Kerro, mitä hyvää ruuassa on

”Ruuasta saamme energiaa, jotta jaksamme liikkua ja leikkiä! Leivässä on kuitua, maha pitää siitä. Tästä suklaasta tulee hyvä mieli.”

Lapselle voi kertoa, mitä keholle ja mielelle hyvää ruuat sisältävät kuten kuitua tai energiaa ja vitamiineja. Sokerilla tai muulla pelottelu ei tue joustavaa ruokasuhdetta, koska monipuoliseen syömiseen mahtuu myös tällaisia ruokia.

.

4. Suhtaudu herkkuihin neutraalisti

”Kiva, kun kakku maistui sinulle. Ei syödä enempää tällä kerralla, niin ei tule maha kipeäksi. Syödään kakkua seuraavan kerran huomenna/viikonloppuna/mummolassa.”

Joustavan ruokasuhteen kannalta on oleellista, ettei ruokia leimata hyviksi tai huonoiksi. Jos usein motivoidaan lapsi syömään lautaselta kasvikset sillä palkkiolla, että syömisen jälkeen saa jälkiruuan, johtaa se viestiin, että jälkiruoka on kaikin puolin haluttavampi kuin kasvikset. Herkuista ei kannata tehdä kiellettyä hedelmää vaan suhtautua niihin neutraalisti ja asettaa lempeät rajat. Lapselle voi sanoittaa, että lempiherkkua saa kohta taas seuraavan kerran, niin ei tule tarvetta syödä vatsaa kipeäksi. Ja joskus lapsen on myös saatava myös kokeilla omia rajojaan – esimerkiksi synttäripöydässä, kun herkkuja saa syödä niin paljon kuin haluaa!

.

6. Kannusta lempeästi – muustakin kuin maistamisesta

”Haluatko maistaa? Voit ottaa ruuan suusta pois, jos ei tunnu kivalta.”

Lasta voi lempeästi kannustaa haistamaan tai maistamaan, ilman pakkoa maistaa. Sanoita, että ruuan saa halutessa ottaa pois suusta. Muista antaa kehuja myös muusta kuin maistamisesta: Osasiko lapsi syödä hienosti haarukalla, jaksoiko istua ruokapöydässä tai oliko teillä hyvät ruokapöytäkeskustelut?

.

7. En kommentoi

”…”

Helppo tapa edistää ruoka- ja kehopuhetta, on lopettaa kommentointi (jos sitä on ollut tapana tehdä). Ei kommentoida, söikö joku vähän tai paljon, tai onko sukulainen tai tv-juontaja lihonut tai laihtunut. Viestitään lapselle, että muut asiat ovat kiinnostavampia, kuin se miltä joku näyttää tai millä tavalla syö. Jos lapsi ottaa ulkonäön puheeksi, voi sanoa, että meidän kaikkien keho elää ja muuttuu ja se on ihan normaalia.

.

8. Näytä mallia, miten omaa kehoa rakastetaan

”Kehoni on vahva, kun jaksan nostaa sinut reppuselkään!”

Oma keho kaipaa rakkautta. Pyri siihen, ettet lapsen kuullen (tai muulloinkaan!) puhuisi kehostasi ikävästi peilin edessä tai kauhistele, miltä näytät valokuvassa. Sen sijaan näytä mallia, miten omasta kehosta voi puhua mukavasti. Mihin kaikkeen kehoni pystyy?

.

9. Luota lapsen nälkään ja kylläisyyteen

”Oletko valmis? Tuntuuko, että maha on täynnä? Syömme seuraavan kerran iltapalalla.”

Jos ruoka ei meinaa maistua lapselle, saattaa herätä halu kannustaa syömään vielä vähän. Viestejä kuten ”Ota nyt vielä kolme haarukallista! Tulen iloiseksi, jos syöt lautasen tyhjäksi.” kannattaa käyttää harkiten, sillä lapsen on tärkeää harjoitella nälän ja kylläisyyden tunnistamista ja niihin reagoimista. Aina ei voi onnistua annostelemaan oikeaa määrää ruokaa lautaselle, eikä siitä kannata lasta syyllistää.

.

10. Kuvaile monipuolisesti ja sanoita ruokailoa

”Rouskuvaa! Tuoksuu syksyltä. Onpas värikästä. Maistuuko tässä umami?”

Makuja, tuoksuja ja koostumuksia on paljon! Sanoita lapselle makujen maailmaa ja syömisen nautintoa. Pienimmille voi korostaa ruuan hauskoja värejä, muotoja, makuja ja ääniä. Isompien kanssa voi jo pohtia makuyhdistelmiä syvemmin. Toisaalta myös sen sanoittaminen on tärkeää, että joka päivä ei voi olla mielettömiä makuelämyksiä ja omaa lempiruokaa, vaan joskus täytyy vain syödä sen takia, että jaksaa.

Myönteisellä ruokapuheella ruokailuhetkestä saa entistä maukkaamman.

Hyvää ruokahalua!

Kirjoittaja: Henriikka Jussila, ruokakasvatuksen asiantuntija, Ruukku ry