Pyöreitä, punaisia tomaatteja. Mehukkaita mansikoita rasia rasian perään. Vesimelonivuoret, satokauden ensimmäiset uudet perunat ja tuoreen appelsiinimehun virkistävä tuoksu.
Kaupan hevi-osasto on arkinen elämyskeidas, jonka melkein olin jo unohtanut.
Koronasta on puhuttu jo ehkä aivan riittämiin, enkä aio siihen sen suuremmin nytkään keskittyä. Nyt jo hieman lievittynyt poikkeustila on kuitenkin jättänyt ison jäljen omaan kauppakäyttäytymiseeni. Jo viikkojen ajan olemme hyödyntäneet ison kaupan keräyspalvelua, joka kokoaa ostoksemme nappia painamalla, ja itse selviämme pelkällä pikavisiitillä, kun noudamme ostokset kotiin. Kiireisessä etätöiden ja taaperon hoidon yhdistelmässä kauppareissu oli se, josta piti ajansäästön vuoksi tinkiä. Ikikiitollisina noudimme ensimmäiset tilaukset ja hihkuimme naapureillekin, mikä loistava keksintö tämä palvelu on.
Kun kauppalistan kokoaa kotona (mieluiten ei niin nälkäisenä), tulee harvemmin sorruttua heräteostoksiin. Ylimääräiset herkut ja uutuudet jäävät kaupan hyllyille, ja lopputulos on ehkä aavistuksen harkitumpi. Tämän voisi ajatella olevan myös ruokahävikin välttämisen näkökulmasta hyvä asia, mutta tylsäksikin meidän ruokaostokset ovat käyneet. Samat kurkut ja tomaatit, kaurahiutaleet ja kauraleivät, kalapuikot ja kasvispihvit viikosta toiseen, koska helpointa on tehdä tilaus samalla kestolistalla, pienin muokkauksin toki.
Mutta voi mikä riemu, kun taas pitkästä aikaa astuin ihan oikeaan kauppaan. En ollut muistanutkaan, että parsan satokausi oli parhaimmillaan, ja että aprikoosit ja nektariinit aloittavat vähitellen omaa kesäkauttansa. Ja nyt on saatu kauppoihin jo makeat kotimaiset herneet, rouskuvat uuden sadon kaalit ja porkkananiput.
Kauppojen keräys- ja kuljetuspalvelut tulevat meillä jatkossakin olemaan käytössä jossain määrin, ja nämä ovat monelle todella tärkeitä – kiitos kaupoille näistä!
Voin kuitenkin vilpittömästi sanoa, että kaupassa käymistä oli todella ikävä.
En ollut ehkä oikein tajunnutkaan, kuinka kivaa hyllyjen väleissä on samoilla, uusien tuotteiden pakkauksia tutkailla, keksiä uusia ruokalajeja punalapputuotteista ja ennen kaikkea valita itse sopivan kypsät hedelmät.
Toivottavasti pääsemme kesän mittaan myös toreille pyörimään ja mansikkapellolle kykkimään. Itsepoiminta näkyykin jo alkaneen lähimmällä mansikkatilalla! Myöskään mustikkamättäillä ei tarvitse pelätä liian läheistä kontaktia.
Ruukun toimisto lomailee heinäkuun. Ruokakasvatuksen hankkeiden merkeissä jatketaan siis seuraavan kerran elokuussa. Sitä ennen Ruukun väki toivottaa maukasta kesää kaikille!
Kirjoittaja
Saila Paavola
ruokakasvatuksen asiantuntija