Tarttumattomat taudit ovat yksi merkittävimmistä terveysongelmista niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Monet ongelman taustalla vaikuttavista tekijöistä liittyvät ruokavalioon ja niihin voidaan vaikuttaa ravitsemuspolitiikan keinoin. Suomessa kunnat ovat merkittäviä ravitsemuspoliittisia toimijoita laajan autonomiansa vuoksi. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on yksi kunnan keskeisistä tehtävistä, ja ravitsemus kuuluu olennaisena osana hyvinvoinnin ja terveyden piiriin. Kunnat tuottavat muun muassa ravitsemukseen vaikuttavia peruspalveluita, joita kehittämällä voidaan saavuttaa parannuksia kunnan asukkaiden ravitsemukseen ja sitä kautta terveyteen.
Tällä hetkellä ravitsemus ei ole kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen keskiössä. Hyvinvointikertomus on työkalu, jolla kunta määrittelee suuntaviivat terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle hyödyntäen saatavilla olevaa tilastotietoa. Noin 60 % kunnista ei huomioi ravitsemusta lainkaan laajassa hyvinvointikertomuksessaan. 25 % huomioi ravitsemuksen jossain määrin ja 13 % huomioi ravitsemuksen laajasti. Luvut perustuvat 75 kunnan hyvinvointikertomukseen valtuustokaudelta 2017–2021. Hyvinvointikertomusten perusteella kunnilla on käytettävissään paljon tietoa, joka viittaa ravitsemuksen olevan tärkeässä roolissa kansanterveyden edistämiseksi. Tästä huolimatta ravitsemuksen parantaminen poliittisin toimin ei useimmissa kunnissa nouse päätöksenteon keskiöön.
Yleisimpiä keinoja terveellisen ravitsemuksen edistämiseen kunnissa ovat yksilö- tai ryhmäneuvonta, kehittämistoimet ruokapalveluissa sekä kunnan ravitsemusosaamisen parantaminen esimerkiksi henkilökuntaa kouluttamalla tai palkkaamalla kunnalle osa- tai kokoaikaisen ravitsemusterapeutin. Suosituimmat keinot ovat käytännössä kaikki yksilö- tai ryhmätason ohjauskeinoja, eli niillä vaikutetaan ravitsemukseen melko suoraviivaisesti yksilötasolla. Laajempien, ruokaympäristöä muokkaavien ohjauskeinojen käyttö on kunnissa vielä melko harvinaista. Ruokaympäristöä muokkaamalla voitaisiin saavuttaa laajoja kansanterveydellisiä vaikutuksia kustannustehokkaasti. Ruokaympäristön muokkaaminen edellyttää käytännössä poliittisia toimia, joten on tärkeää, että kunnissa olisi toimijoita, joilla on mahdollisuus nostaa ravitsemus politiikan agendalle. Esimerkiksi ruokakasvatuksen vaikuttavuutta voidaan parantaa sillä, että ruokakasvatus nostetaan kunnan strategisessa päätöksenteossa yhdeksi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen painopisteistä.
Kunnissa, joissa ravitsemus oli huomioitu hyvinvointikertomuksessa laajasti, tiedonkulku ammattilaisten ja päättäjien välillä on sujuvaa ja strateginen suunnittelu on kunnassa yleisesti vahvalla pohjalla. Terveellisen ravitsemuksen edistämisen näkökulmaa päätöksentekoon tuo menestyneissä kunnissa usein hyvinvointikoordinaattori- tai suunnittelija. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että yhä useampiin kuntiin nimitettäisiin hyvinvointikoordinaattori tai -suunnittelija. Ravitsemuksen nostaminen päätöksentekijöiden tietoisuuteen voi edistää paitsi ravitsemukseen liittyvien hankkeiden toteuttamista, myös ravitsemuksen huomioimista eri hallintokuntien päivittäisessä työssä. Edistyksellistä ravitsemuksen huomiointia edistää myös vahvat terveyden edistämisen verkostot, esimerkiksi aktiivinen maakunnallinen yhteistyö.
Kirjoittaja: Vilma Lappalainen, valtiotieteiden maisteri, Helsingin yliopisto
Ravitsemuspolitiikalla parempaa terveyttä: kuntien ravitsemuspolitiikka kansanterveyden edistäjänä. Vilma Lappalainen, Helsingin yliopisto 2021. Koko pro gradu -tutkimus luettavissa täältä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/329473 (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)