Keskustelu SuomiAreenassa
Suomalainen kouluruokailu on maailmankuulu innovaatio, joka on lisännyt terveyttä, tasa-arvoa ja oppimisen edellytyksiä 75 vuotta. Mikä on tilanne kunnissa tänä päivänä: onko kouluruokailun ylistys enää vain sanahelinää? SuomiAreenan keskustelussa 27.6.2023 pohdimme, nähdäänkö kouluruokailu kunnissa vain kulueränä vai mahdollisuutena vaikuttaa ympäristöön, talouteen sekä lasten hyvinvointiin. Alla on kooste keskustelusta, jonka voit katsoa MTV:n Katsomosta tallenteena (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Miten saada kaikki koululaiset osallistumaan kouluruokailuun?
Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan yläkoulun 8.–9.-luokkalaisista vain 10 % syö kaikki kouluaterian osat kaikkina koulupäivinä. Keskustelijat pohtivat syitä syömättömyydelle: kouluruokailuun varattu aika on riittämätön, kaveripaine voi saada valitsemaan kaupassa käynnin tasapainoisen aterian sijaan eikä ruokailutilanne välttämättä ole kokonaisuutena mukava hälyn takia. Miten kouluruokailusta saataisiin miellyttävä lounashetki? Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että oppilailta itseltään on kysyttävä, miten ruokailusta saataisiin houkuttelevampi. Kehittämämme oppilaiden ideakilpailu on yksi keino kuulla nuoria.
Syömättömyyden malli voi valitettavasti tulla myös vanhemmilta. Vanhemmat voivat siirtää lapsille omia ikäviä kouluruokamuistojaan ja -asenteitaan, jotka vaikuttavat pahimmillaan niin, että oppilaat eivät mene syömään. Jokainen aikuinen voi osallistua positiivisen kouluruokapuheen levittämiseen!
Tärkeä tehtävä meillä on puhua myönteisesti kouluruuasta.
Riikka Kononen
Myös kiusaamisen tai yksin syömisen pelko voi estää nuoria osallistumasta kouluruokailuun. Kouluruokailun sosiaalista turvallisuutta voi lisätä esimerkiksi perustamalla nuorten ideoiman kaveripöydän. Kouluruokailussa olisi tärkeää korostaa yhteisöllisyyttä, se kun on monelle ainoa yhteisen ruokailun hetki päivässä. Keskustelijat kertoivat kokemuksesta, että yläkoululaiset itse toivovat ruokailuun lisää aikuisten läsnäoloa. Kun aikuisia on ruokailutilanteessa enemmän läsnä, sujuu se usein mukavammin.
Itsestäänselvyydestä kohti aitoa arvostusta
Keskustelijoiden mielestä kouluruokailua ei arvosteta tarpeeksi. Sitä pidetään itsestäänselvyytenä tai huonompana vaihtoehtona kuin paistopisteen croissantia. Ulkomaalaisille vieraille osaamme kyllä esitellä upean, täysipainoisen ja maksuttoman kouluruokainnovaatiomme, mutta miten se saataisiin myytyä suomalaisille? Tiedottamisella, keskustelulla ja hyvällä viestinnällä siitä, millaista kouluruokailu nykyään on, päästäisiin jo pitkälle. Kouluruokailun arvostusta olisi tarpeen nostaa myös koulun aikuisten kesken, jotta he puhuisivat siitä positiivisesti.
Erityisesti koulujen sisällä arvostusta voitaisiin nostaa niin, että koulujen johtajat ottaisivat asian itselleen.
Sari Junnila
Koulu on tärkeä paikka oppia, ettei aina voi saada juuri oman maun mukaista ruokaa. Aikuisen tehtävä on ohjata ja kannustaa oppilaita syömään myös niitä ruokia, jotka eivät ole suosikkeja. Kouluruokailun huomioiminen eri oppiaineissa laajemmin olisi tarpeen ja motivoisi oppilaita syömään. Kouluruokailu on aihe, jota täytyy pitää jatkuvasti yllä myös muissa oppiaineissa kuin kotitaloudessa. Ruuan arvostuksesta on tärkeää puhua oppilaille.
Haluaisin, että kodeissa, kouluissa ja joka paikassa puhuttaisiin ruuan arvostamisesta.
Marja Vaitomaa
Keskustelussa huomautettiin, että arvostus näkyy myös siinä, miten kouluruoka valmistetaan: koulun omassa keittiössä vai tehokkaasti keskuskeittiössä? Ruuanvalmistuksesta paikan päällä syntyvä tuoksu houkuttelee oppilaat herkemmin syömään. Koulun oma valmistuskeittiö helpottaa ruokakasvatusta: oppilaat voivat osallistua jopa ruokien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ruuan itse valmistaminen voi myös lisätä ruokapalvelutyöntekijöiden työn mielekkyyttä ja työssäjaksamista.
Rahaa tarvitaan, mutta parantaa voidaan jo nykyisillä resursseilla
Maksuttoman kouluruokailun tärkeimmät tehtävät ovat keskustelijoiden mukaan: koulupäivän aikaisen energiansaannin ja täten oppimiskyvyn turvaaminen sekä terveyden tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Keskustelijat haastettiin mukaan ajatusleikkiin: mihin jakaisit lisäresursseja kouluruokailussa? He panostaisivat aikuisten esimerkkiruokailuun, kouluruokailun integroimiseen osaksi kaikkea opetusta, kasvisruokien kehittämiseen, jälkiruuan tarjoamiseen, miellyttävään ja siistiin ruokailutilaan, lähiruokaan, ruokailuun käytettävään aikaan sekä keittiöhenkilökunnan henkilöstöresursseihin, jotta he voisivat olla enemmän läsnä ruokailutilanteessa.
Päättäjille vinkiksi ratkaisu, joka ei välttämättä kasvata budjettia: oppilaiden osallisuuden lisääminen! Tähän löytyy mm. kouluruoka-agenttimateriaalista (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)hyviä vinkkejä.
Hieman erimielisyttä keskustelijoissa herätti se, saavatko oppilaat äänensä kuuluville kouluruokailuun liittyvissä päätöksissä. Oppilaiden osallistuminen kouluruokailun suunnitteluun kun vaihtelee suuresti koulu- ja kuntakohtaisesti. Keskustelijoiden suosittelemia osallistamisen keinoja ovat mm. oppilaskunta, oppilaiden kouluruokatoimikunta ja kouluruokailun nivominen oppituntisisältöihin sekä kuntatasolla lapsivaikutusten arviointi esimerkiksi uuden koulurakennuksen ruokailutiloja suunniteltaessa. Tärkeintä on, että oppilaat otetaan aidosti mukaan pohtimaan, miten heidät saataisiin osallistumaan kouluruokailuun.
Osallistaminen ei voi olla pelkästään sitä, että kysytään kerran vuodessa, mitä haluatte syödä maaliskuun kolmantena torstaina.
Silja Varjonen
Keskustelun lomassa kuultiin myös Porin Kuninkaanhaan yläkoulun nuorten terveiset päättäjille: Kouluruoka pitäisi valmistaa koulun omassa keittiössä, koska silloin ruokaa syödään enemmän ja hävikkikin vähenee. Oppilaat myös toivovat, että heiltä kysyttäisiin enemmän, mistä ruuista oikeasti pitävät. Lapsia ja nuoria pitää kuulla kouluruokailuun liittyvissä kysymyksissä, onhan kyse heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään.
Lopuksi keskustelijat ennustivat, mistä 2020-luku tullaan muistamaan kouluruokailun historiassa: kestävyysasioiden huomioimisesta, oppilaiden osallistamisesta, yhteisöllisyydestä ja positiivisesta kouluruokapuheesta. Tehkäämme töitä, jotta nämä jäävät historiaan. Tästä on helppo aloittaa: puhutaan jatkossakin positiivisesti kouluruokailusta ja ollaan siitä ylpeitä!
Keskustelun päätteeksi julkaistiin Ei haukata kouluruokailun resursseista -vetoomus päättäjille. Tutustu vetoomukseen täällä.
Kiitos vielä kerran kaikille keskustelijoille:
Sari Junnila, ruokapalvelusuunnittelija
Riikka Kononen, terveystiedon ja kotitalouden opettaja, Pori
Marja Vaitomaa, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kotitalouden ja terveystiedon opettaja, Eurajoki
Silja Varjonen, toiminnanjohtaja Ruokakasvatusyhdistys Ruukku
Keskustelun juonsi ja tämän koosteen kirjoitti Allisa Hyvönen Ruukusta.