Millaista on ruokailun arki Suomen ulkomaalaistaustaisissa lapsiperheissä? ”Ihan tavallista”, kuvailevat ainakin haastattelemani äidit. Heillä syödään ihan tavallista ruokaa.
Välillä arki on kiireistä ja tarvitaan ruokia, joilla saa nopeasti ruokittua nälkäiset suut. Toisinaan on enemmän aikaa, ja silloin lasten kanssa on kiva vaikkapa leipoa kakkua yhdessä. Haasteita voi tuoda pikkuväen nirsoilu. Kasvikset eivät ehkä maistu. Kuulostaako tutulta? Lapsiperheiden arki lienee pohjimmiltaan samankaltaista kulttuuritaustasta riippumatta.
Tutkimuskohteena ruokailun arki
Tänä vuonna olen saanut tutustua muutaman Suomessa asuvan ulkomaalaistaustaisen lapsiperheen ruoka-arkeen syvemmin, sillä teen aiheesta pro gradu -tutkielmaa. Haastattelin yli kahtakymmentä äitiä, ja tavoitteeni on kuvata, miten heidän perheissään syödään ja millaisia ajatuksia äideillä on syömiseen liittyen.
Jokaisella äidillä oli oma tarinansa. Heidän juurensa ulottuivat niin Afrikkaan, Eurooppaan, Lähi-itään kuin Aasiaankin. Osa oli asunut Suomessa vasta muutaman vuoden, kun taas osa oli muuttanut tänne lapsena, jolloin lähes koko elämä oli rakentunut Suomessa.
Ruokakulttuurit sulassa sovussa
Gradutyöskentelyn aikana opin paljon eri maiden perinteisistä ruuista ja niiden valmistuksesta. Osa äideistä muisteli lämmöllä suvun yhteisiä ruokailuhetkiä edellisessä kotimaassa. Isoäiti oli hauduttanut ruokaa uunissa tuntitolkulla, minkä jälkeen lapset ja aikuiset kokoontuivat yhdessä syömään.
Mielenkiintoista oli, että äidit kertoivat löytävänsä täällä Suomessa pääkaupunkiseudun etnisistä ruokakaupoista lähes kaikki tarvittavat raaka-aineet perinteisten kulttuuriruokien valmistamiseen. Helppo homma kulttuuriruuan valmistaminen ei silti välttämättä ole. Se vie paljon aikaa ja vaatii myös osaamista.
Arkena perheen lautasilta löytyikin useimmiten jotain nopeaa ja helppoa. ”Riisiä, kanaa, lihaa, perunaa. Joka päivä!”, kuten eräs äiti naurahtaa. Arkiruuissa saattoi kuitenkin olla omalle kulttuurille tyypillisiä mausteita, raaka-aineita tai valmistustapoja. Samaan aikaan lähes kaikki äidit kertoivat valmistavansa myös suomalaisia ruokia, kuten makaronilaatikkoa tai perunamuusia, tai syövänsä ruisleipää. Ruuat olivat tulleet tutuksi esimerkiksi koulun, työn tai ystävien kautta.
Ulkomaalaistausta on häilyvä määritelmä
Uudessa kulttuurissa elämiseen saattaa liittyä uusia ja haastavia tilanteita. Tässä tutkimuksessa suurimmat haasteet eivät näyttäneet liittyvän perheen ruokailuun. Päinvastoin ruuanvalmistus ja perheen yhteiset ruokailuhetket tuntuvat olevan se asia arjessa, joka monella äidillä oli hallussa. Hyvä ruoka nautittuna yhdessä perheen kanssa toi iloa arjen keskelle.
Toisaalta tutkimukseeni valikoitui sellaisia äitejä, joilla vaikutti olevan hyvät sosiaaliset tukiverkostot, kuten ystäviä ja sukulaisia Suomessa. Osa oli asunut lähes koko ikänsä Suomessa. Monilla vähemmän aikaa asuneilla oli puolestaan halu oppia kieltä ja kotoutua. Otos ei ehkä kuvastanut kaikkein haavoittuvinta ryhmää.
Gradua tehdessäni havahduin siihen, että ruokatottumukset ja niihin liittyvä ajatusmaailma voivat myös olla hyvin erilaisia, vaikka perheillä olisi sama kulttuuritausta. Syömiseen ehkä heijastuvatkin enemmän muut tekijät kuin henkilön syntymämaa.
Gradua seurasi työpaikka
Teen graduni Ruokailoa kaikille! -hankkeeseen, jossa kohdistetaan ruokakasvatusta ulkomaalaistaustaisille perheille. Yllätyin iloisesti, kun gradun tiimoilta minulle järjestyi työpaikka Ruukusta. Saan mahdollisuuden jatkaa hankkeen parissa ja syventyä aiheeseen vielä enemmän. Innolla odotan, mitä loppuvuosi ja tuleva kevät tuovat tullessaan.
Teksti Henriikka Jussila
hanketyöntekijä, Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry