Mitä, jos olisi olemassa taitopaketti, jonka haltija osaisi suunnitella syömisensä järkevästi, tykkäisi syödä monenlaisia ruokia, kuulisi herkästi kehonsa viestit nälästä ja kylläisyydestä, ja vieläpä suhtautuisi syömiseen rennon mutkattomasti ja iloiten?
Haluaisitko, että lapsesi ottaisi tämän taitopaketin haltuunsa? Tai haluaisitko itse harjoitella näitä taitoja?
Edellä mainitut taidot ovat syömisen taidon osa-alueita, joiden on havaittu olevan yhteydessä mm. monipuolisempaan ruokavalioon, parempaan kehotyytyväisyyteen sekä alentuneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin. Syömisen taito (eating competence) on yhdysvaltalaisen ravitsemusterapeutin Ellyn Satterin kehittämä konsepti syömiskäyttäytymisen kuvaamiseen (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.).
Kokosimme näistä neljästä osa-alueesta poimintoja, kuinka taitoja voi harjoitella lasten kanssa ja miksei aikuistenkin kesken.
Taito syödä nälän ja kylläisyyden mukaan
”Hienoa, söit lautasen loppuun asti, olitpa reipas!” Vallan yleinen lausahdus, mutta kannattaako syödystä määrästä kehua?
Luottamalla lapsen tunteeseen nälästä ja kylläisyydestä, tuet syömisen säätelyn kehittymistä. Kehuminen lautasen syömisestä loppuun saakka voi johtaa siihen, että lapsi toimii kehon viestejä vastaan.
Kehuminen näissä tilanteissa on tavallaan ihan ymmärrettävää. Kun lapsi syö annoksen kokonaan, vanhempi saattaa ajatella:
- “JES, nyt ei tarvitse miettiä mihin jämät laitetaan!” Jääkaappi ei täyty tähteistä eikä hävikkiäkään synny.
- “No nyt hän söi sopivasti. Osasin annostella oikein!” Vanhemmalla voi olla mielikuva siitä, minkä verran tietyn ikäisen lapsen tulisi syödä. Vanhempi ei voi kuitenkaan tietää, minkä kokoinen nälkä lapsella juuri sillä hetkellä olisi ollut.
Mutta jos katsotaan tilannetta lapsen näkökulmasta, huomataan ongelmia. Lapsi saattaa syödä loppuun saakka ansaitakseen kehuja, vaikka vatsa olisikin jo ilmoittanut täyttyneensä. Toisaalta annoksen loppuminen ei takaa, ettei lapsi olisi edelleen nälkäinen. Samasta syystä haarukoiden laskeminen tai ruuan tuputtaminen saattaa häiritä lapsen itsesäätelykykyä.
Kiitosta ja kehuja kannattaa ruokailutilanteissa toki viljellä. Vaikkapa: ”Kiitos ruokaseurasta!” ”Maistoitpa rohkeasti uusia ruokia.” ”Kylläpä meillä oli hauskat jutut.”
Taito syödä monipuolisesti – ruokarohkeus
Ruokarohkeus on syömisen taito, joka lisää ruokavalion monipuolisuutta.
Voit omalta tai lapsesi kohdalta miettiä, onko teillä ruokarohkeutta:
- Syötkö monenlaisia ruokia?
- Kokeiletko uusia ruokia ja opettelet pitämään niistä. Vai hylkäätkö ruuat, joista et välittömästi pidä?
- Voitko tilanteen vaatiessa syödä ruokaa, josta et erityisemmin pidä?
Lapsille (ja joillekin meistä aikuisista) rutiinit ovat erittäin tärkeitä. Monesti syömme samoja ruokia päivästä toiseen. Sama aamupala joka päivä on hyvä asia, jos tämän rutiinin vuoksi aamupala tulee joka päivä syötyä.
Joustavuus syömisessä on kuitenkin tärkeä taito, jota pitää harjoitella. Joka aterialla ei voi syödä omaa lempiruokaansa, ja lapsia kannattaa rohkaista uusien makujen äärelle. Kouluruokailussa näkyy, että jotkut lapset ja nuoret ovat tottuneet syömään aina omien mieltymystensä mukaisesti. Kun koulussa ei ole tarjolla omaa lempiruokaa, pienet jättävät pääruuan väliin ja yläkoululaiset äänestävät jaloillaan.
Siksi kotona kannattaa reippaasti tarjota erilaisia ruokia, eikä valmistaa aina niitä, jotka lapsille varmasti maistuvat. Ja jos joku ruoka ei heti ole mieleinen, voi sitä kokeilla joskus toiste uudestaan, vaikka vähän eri tavoin maustettuna. Joka aterialla voi olla tarjolla jotain tuttua, kuten vaikka leipää tai lisukkeita, joilla voi täyttää vatsansa, jos pääruoka ei tällä kertaa uppoa.
Taito suunnitella syömistä
Minkä ikäisenä lapsi osaa suunnitella syömistään? Missä vaiheessa vanhempi voi luottaa siihen, että koululainen muistaa ja osaa itsenäisesti valmistaa itselleen aamu- tai välipalan?
Syömisen suunnitteleminenkin on taito. Tätäkin taitoa voi ja pitääkin harjoitella pienestä lähtien. Lapsi, joka tottuu syömään säännöllisesti jonkinlaisen rutiinin mukaan, oppii hahmottamaan miltä sopiva nälkä tuntuu.
Nälkää oppii myös hiukkasen ennakoimaan. Vaikka koulun jälkeen ei olisi vielä iso nälkä, on välipala hyvä syödä ennen harrastusta. Kesken uintitreenin yllättävä hirmuinen nälkä tekee menosta tahmeaa. Ruokaa ei tyhjästä nyhjäistä kesken harrastuksen ja kioskista ostetut pikaeväät eivät aina tarjoa toivottua laatua.
Aamu- ja välipalat ovat yleensä ensimmäisiä aterioita, joista lapsi ottaa itse vastuun. Ja hyvä niin – mutta aikuisena muistetaan tarjota tähän tarpeeksi tukea. Tämä taito kehittyy lapsilla hyvin eri vaiheissa ja iässä. Nykyisessä vauhdikkaassa maailmassa moni aikuinenkin joutuu välillä ponnistelemaan, jotta muistaa syödä kehonsa tarvitsemassa rytmissä.
Syömisen säännöllisyydestä huolehtiminen tukee hyvinvointia. Taidon harjoittelu opettaa lasta huomaamaan, että omilla valinnoilla on suora vaikutus jaksamiseen. Säännöllisyydestä ei tarvitse kuitenkaan tehdä tiukkaa suoritusta. Jousto ateria-ajoissakin on vallan sallittua, kunhan vire ja keskittymiskyky pysyy pääasiassa plussan puolella.
Taito suhtautua ruokaan myönteisesti ja joustavasti
Joustava ja myönteinen asenne ruokaa kohtaan on yksi syömisen taidoista. Tutkimuksen valossa rennolla asenteella on paljon etuja. Taitojen on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi painotyytyväisyyteen ja monipuolisempaan syömiseen.
Harva meistä nykypäivän aikuisista on kuitenkaan saanut tällaisia eväitä elämään. Ruokasuhteeseemme ovat vaikuttaneet monet asiat ympäristöstä, kulttuurista ja kauneusihanteista lähtien.
Nykyään suunta on onneksi vähän parempi. Myönteisen ruokapuheen merkitys tiedostetaan ja lapsille puhutaan ruuasta monipuolisemmin. Ja toki omaa asennetta ruokaan voi vielä aikuisenakin pohtia ja haastaa.
Laadimme kymmenen keskustelukysymystä, joiden avulla suhtautumista ruokaan voi pohtia. Pohdi itseksesi tai juttele puolison, perheen nuoren, oman vanhemman tai ystävän kanssa. Voit oppia jotain toisen tavasta suhtautua ruokaan – samalla ehkä omastakin tavasta.
Keskustelussa on tärkeä kunnioittaa sitä, että jokaisen asenne ruokaan on vähän erilainen ja omanlainen. 💜
- Milloin syöminen tuo sinulle nautintoa?
- Koetko syyllisyyttä syömisestäsi? Missä tilanteessa?
- Miten osoitat arvostusta ruokaa kohtaan?
- Mitä ajattelet väitteestä: ”Jokainen saa syödä sellaista ruokaa, josta pitää.”
- Kerro jokin mukava ruokamuisto lapsuudestasi.
- Liittyykö lapsuuteesi tai nuoruuteesi ikäviä ruokamuistoja?
- Mitä ajattelet väitteestä: ”Syön yleensä sitä, mitä tekee mieli.”
- Voiko ruokia mielestäsi jakaa terveellisiin ja epäterveellisiin?
- Mitä ruokailo sinulle tarkoittaa?
- Millä tavalla hellit kehoasi ja mieltäsi ruuan avulla?