”Tämä on paras aika vuodesta” Regina laulaa osuvasti elokuusta kappaleessaan Paras aika vuodesta. Hengittäessäni sisään elokuun raikasta, sadonkorjuun kyllästämää ilmaa tämä säe alkaa soida päässäni, elokuun tunnusmusiikkini. Vaikka tykkään kaikista vuodenajoista, on elokuu erityinen sadonkorjuun ja syyskesän murrosvaiheen ansiosta. Ruokakasvattajalle elokuu on juhlaa:
Mikä olisi parempi aika nauttia tuoreista sadon kasviksista kaikin aistein?
Elokuussa kaikki aistit aktivoituvat sadonkorjuusta. Pyöräillessäni ilma tuoksuu milloin kypsältä viljalta, milloin taas kirpeänmakeilta omenoilta, täällä kaupungissakin. Sadonkorjuu herättelee tutkimaan tuoreiden kasvisten yllättäviäkin värejä; kaupan vihannesosastolta tai torilta voi löytyä tutun valkoisen kukkakaalin lisäksi liila, keltainen ja vaalean vihreä spiraalimainen kukkakaali. Mitä värien juhlaa!
Miltä sadonkorjuu tuntuu? Oma satoni rajoittuu pieneen parvekeviljelmääni, mutta siitäkin riittää tunnusteltavaa. Ruusupavun palot tuntuvat hauskan karheilta käsissä, ja suussakin voin vielä tuntea papujen kevyen karvapeitteen. Pureskellessani pavut natisevat suussa. Sadonkorjuun äänimaisema on moninainen. Saan nauttia omenan rouskumisesta ja vielä löytyy herneenpalkojakin naksuteltavaksi auki. Makunystyröitä hemmotellaan tähän aikaan vuodesta, kun tuoreet kasvikset ovat täynnä makua. Pihvitomaatista löytyy tutun happamuuden lisäksi umamia ja paprikasta makeutta.
Sadonkorjuun riemun lisäksi juuri nyt on minulle paras aika vuodesta, koska aloitin uudessa työssäni Ruukussa elokuun alussa. Olen täynnä intoa kaiken uuden edessä: miten paljon saan oppia uutta, tavata uusia ihmisiä ja käyttää luovuuttani uuden luomiseen. Vaikka työ Ruukussa on oikeastaan juuri sitä, mitä olen halunnut tehdä, on työ kuin työ aina myös kuluttavaa. Työnkuvani muistuttaa varmasti monen tietotyöläisen työtä; monta hanketta tai projektia on jatkuvasti käynnissä ja työpäivä koostuu silpputehtävistä, jotka katkaisevat pitkäjänteisen aivotyöskentelyn. Jokaista projektia pitäisi kuitenkin saada vietyä eteenpäin. Välillä huomaan jännittävän leukaperiäni ja stressaavani vatsallani kaikkien toteuttamattomien tavoitteiden määrää. Silloin auttaa pienikin aistiharjoitus minitaukona.
Minitauot ovat työterveyden asiantuntijoiden suosittelemia. Minitauolla voi tehdä aistiharjoituksen esimerkiksi syömällä omenan aistitietoisesti: miltä omena näyttää, tuntuu (silmät kiinni), tuoksuu, maistuu ja kuulostaa? Aistiharjoituksen voi tehdä myös ilman syötävää, jottei työpäivä mene jatkuvaksi naposteluksi. Saatan työpäivän aikana hetkeksi sulkea silmäni ja kuunnella ympäröiviä ääniä. Tai tarkkailla ikkunasta näkyvää maisemaa.
Myös hajut voivat tarjota virkistävän minitauon.
Etätyössä minitauot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin työpaikalla. Kotona onkin helppo käydä työtehtävien välissä haistamassa lempimaustetta. Lukioaikanani kuljetin repussani kardemummaputkiloa nuuhkaistakseni lempituoksuani aina välillä piristykseksi. Hajuja voi pakata mukaan evääksi aivoille.
Olen ilokseni huomannut, että Ruukussa panostetaan työhyvinvointiin ja pidetään esimerkiksi kohtuumittaisista työpäivistä kiinni. Ruukun toimistolla onnistuu myös haistelutauon pitäminen, kaapeista kun löytyy makukoulupaketteihin pakattavia mausteita. Noin viikon töissä oltuani pääsin pakkaamaan makukoulupakettien hajupulloihin kanelia. Töiden jälkeen tapasin kaverini, joka totesi minun tuoksuvan aivan kanelilta. Ehkä seuraavan kerran kysyttäessä, millainen on uusi työni, voin vastata myös tuoksun kautta: ”Uusi työni tuoksuu kanelilta”.
Kirjoittaja
Aliisa Hyvönen
Ruokakasvatuksen asiantuntija
Ruukussa töissä 3.8.2020 lähtien