Metsässä liikkuminen vähentää stressiä.
Nyt syksyllä metsään menoon on monta muutakin hyvää syytä. Vielä pariviikkoa sitten minut houkutteli sinne mustikanhimo. Aloitin niiden poimimisen heinäkuussa, mutta loppusato kypsyi sateiden myötä meheviksi pullukoiksi. Seuraavat marjat jo loistivat mättäillä punaisina odottamassa viimeistä kypsymissilausta. Etelä-Suomessa pääseekin nyt puolukkaan. Kun vielä sienet uskaltautuvat maan pinnalle, ei ole enää mitään syytä pysyä poissa metsästä.
Lastenkin mielestä metsäretket ovat kivoja.
Joillain onnellisilla suomalaislapsilla – varsinkin maaseudulla – on metsä oman koulunsa vieressä ja he pääsevät ihmettelemään metsän antimia esikoululaisesta alkaen. Samat mahdollisuudet löytyvät monesta koulusta kaupunkien laidoilla. Jotkut luokat ovat keränneet marjoja ja leiponeet piirakkaa, jonka koulun emäntä on ystävällisesti paistanut keittiössä. Yhdellä koululla tehdään perinteisesti puolukkaretki koko koulun voimin, ja emännät osallistuivat talkoisiin keittämällä seuraavana päivänä vispipuuroa jälkiruuaksi.
Kaupunkikeskustoissa on säilytetty metsäisiä puistoja, joihin koululaiset voivat tehdä tutkimusretkiä. Jos marjoja ei juuri löydy, ainakin sieniä ja tavallisimpia villivihanneksia kasvaa vaatimattomissakin olosuhteissa. Jos sieniä tai villivihanneksia poimii lasten kanssa, pitää olla tarkkana kasvien tunnistamisessa, ettei joukkoon eksy haitallisia lajeja.
Saalis ei kuitenkaan ole metsäretken tärkein asia, vaan luonnosta nauttiminen.
Yksi metsäretken hauskoista puolista on eväiden syönti. Eväsretken voi toteuttaa joko kotiväen tai koululuokan kanssa. Koulukeittiön kanssa sovitaan eväslounaasta, jonka oppilaat saavat mukaansa. Reippaan tarpomisen jälkeen metsästä katsellaan mukava paikka, jossa voi istua kaatuneen puun rungolle tai sammaleen pehmustamalle kivelle levähtämään ja syömään voileipiä. Luonnossa ruoka maistuu erityisen hyvältä ja syödessä on kiva jakaa elämyksiä kavereiden kanssa.
Teksti Soili Soisalo