Kaipaavatko perheenne ruokailutottumukset lisää monipuolisuutta? Entä kuuluuko lapsen suusta usein ”En tykkää, en syö.” Vai sujuuko ruokailu kuin tanssi, mutta oudoimmatkin kasvikset saisivat kadota lautaselta rivakammin? Makukoulu tuo kättä pidempää monenlaisiin ruokakasvatuksen haasteisiin.
Makukoulu-menetelmän tavoitteena on synnyttää iloisia ja myönteisiä kokemuksia ruuasta ja ruokailutilanteista ilman pakkoa tai maanittelua. Makukoulussa ruokamieltymykset rikastuvat ja kiinnostus ruokaan kasvaa. Jokainen ruokailija on ainutlaatuinen kokija ja tutkija ruokamatkallaan, eikä oikeaa tai väärää kokemuksen kuvausta ole olemassa. Makukoulu soveltuu kaikenikäisille lapsille ja aikuisille.
Mikä on Makukoulu?
Makukoulu perustuu ranskalaiseen alakoululaisten Sapere– ruokakasvatusmenetelmään. Sana sapere on latinaa ja tarkoittaa maistella, tuntea ja olla rohkea. Saperessa ruokamaailmaan tutustutaan kaikkien aistien välityksellä.
Mitä Makukoulun aloittaminen vaatii?
Makukoulu saattaa kuulostaa ensi kuulemalta muodolliselta kasvatukselta, jota toteutetaan koulun oppitunneilla. Kodin ruokakasvatus rakentuu lukuisista hetkistä, joihin voi ottaa makukoulumaista twistiä. Seuraavilla ohjenuorilla pääsee jo todella pitkälle:
- Makukoulun ottaminen osaksi arkea on ennenkaikkea asennekysymys. Ruokaa ei ole pakko maistaa – siihen voi tutustua kaikkia muita aisteja käyttäen: haistellen, katsellen, tunnustellen ja kuulostellen. Epämieluisiin kasviksiin voidaan tutustua esimerkiksi tarkastelemalla, miltä kiivi näyttää poikkileikattuna tai nuuhkaisemalla parsakaalin nuppuja.
- Pienet makukoulutehtävät eivät vaadi erikoisia välineitä, vaan mielikuvitusta ja leikkimielisyyttä. Uskaltaudu tekemään pieniä tutkimuksia ruualla: laita rasioihin kuivattuja herneitä, kaurahiutaleita ja makaronia. Anna muiden perheenjäsenten arvata pelkän kuulon perusteella, mitä rasiat pitävät sisällään.
- Tiedosta oma ruokapuheesi. Se, kuinka annat tilaa lapsen mielipiteelle ja kuinka itse puhut ruuasta, välittyy lapsen ruokakäyttäytymiseen. Ruokaa voi kuvailla paljon muutoinkin kuin sanomalla ”hyvää” tai ”pahaa”. Esimerkin voima on mittaamaton.
- Ota lapsi mukaan ruokaostoksille ja ruuanlaittoon. Mitä enemmän lapsi saa kokemuksia ruoka-aineista, sitä tutummaksi ne tulevat ja kynnys maistaa madaltuu. Lapsi todennäköisesti arvostaa sellaista ruokaa enemmän, jota hän on itse päässyt valmistamaan.
Menetelmähän toimii
Elävä esimerkki makukoulun toimivuudesta tulee talvilomareissulta, kun olin lasteni kanssa mummolassa. Mumma oli innostunut ostamaan hunajapomelon, tuon usein verkkoon puetun sitrushedelmän. Mumma kuori pomelon, ja ihmettelimme yhdessä sen paksuja kuoria. Nuorimmaiseni, reilun vuoden ikäinen, halusi heti maistaa, kun näki pöydällä hedelmäpalojen kasan. Vanhempi poikani, kolmevuotias, tuli sattumalta keittiöön ja huikkasin hänelle, että ”Maistapas hunajapomeloa”. Samalla ojensin palan hänelle. Lapsi piti hedelmää hetken kädessään ja oli ojentamassa sitä takaisin minulle samalla sanoen ”En halua”. Kannustin kuitenkin häntä haistamaan, miltä pomelo haisee ja tunnustelemaan, miltä se kädessä tuntuu. Ennen kuin ehdin kysyä sen enempää, pomelon pala oli sujahtanut suuhun. Maku ei kuulemma ollut heti miellyttävä, mutta poika sai hedelmäkummajaisesta monenlaista kokemusta.
Perheesi ja makukoulu
Mitä makukoulumaista voisit kokeilla seuraavalla aterialla? Tässä muutama vinkki: kiinnittäkää huomionne erityisesti siihen, miltä eri aterianosat kuulostavat pureskeltaessa, tai anna lapsille hajutehtävä – tunnistatteko ruuassa käytettyjä mausteita. Pieni muutos tavanomaiseen voi tuottaa toivottua edistystä ruokailuun.
kirjoittaja: Hanne Penttinen, Ruukku ry