Luin pääsiäisen aikaan Astrid Lindgrenin ja nuoren Saran kirjeenvaihtoon pohjautuvan teoksen ”Kätken kirjeesi patjani alle”. Yksinäinen 12-vuotias Sara aloitti parin vuosikymmenen mittaisen kirjeenvaihdon lastenkirjallisuuden maailmantähden kanssa ja kätki saamansa kirjeet kirjan nimen mukaisesti patjansa alle. Saran kirjeet ovat osa Astrid Lindgrenin lapsilta saamien kirjeiden kokoelmaa, joka on arkistoitu Tukholman kuninkaalliseen kirjastoon ja on osa UNESCO:n maailman muistia. Teos herätti pohtimaan meidän aikamme muistijälkiä. Millaisia jälkiä digiaikamme jättää maailman muistiin?
Korona-aikana digiopetus otti aimo loikkia kaikilla kouluasteilla. Diginatiivien sukupolvi on kuitenkin myytti, toteaa kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro Yliopistolehdessä. Myös lapset ja nuoret voivat olla digimuukalaisia. Taidot kehittyvät vain silloin, kun niihin panostetaan sekä koulussa että kotona. Etäiset tai liian rajoittavat vanhemmat voivat estää tai hidastaa lasten taitojen karttumista. Salmela-Aro esittää, että digimedia voi olla yhdistävä positiivinen asia perheessä. Haitallinen ja liiallinen sosiaalisen ja digitaalisen median käyttö voi toki kehittyä nimenomaan nuoruudessa, mutta yksinäisyys johtaa digiaddiktioon eikä päinvastoin. Näin lienee meillä aikuisillakin.
Ruokakasvatus laajenee digimaailmaan
Digiteknologia on loikannut myös varhaiskasvatuksen arkeen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittaa päiväkoteja takaamaan lapsille tasa-arvoiset mahdollisuudet tutustua teknologiaan ja omaksua teknologian käytön perustaitoja. Tältä pohjalta lähdimme Helsingin yliopiston tutkimusryhmässämme kehittämään ruokakasvatuksen digitaalisia menetelmiä osana Euroopan Innovaatio- ja Teknologiainstituutin rahoittamia projekteja.
Monitieteisen tutkimusryhmämme pelinrakennus käynnistyi kohderyhmän eli lasten kuulemisella. Pelintekijät ja ravitsemustieteilijät jalkautuivat varhaiskasvatuksen arkeen ja havainnoivat, mitä lapset puhuivat tutkiessaan kasviksia eri aisteillaan ja antoivat heidän itse suunnitella mielipelejään. Syntyi muun muassa taivaalta tippuvia banaaneja sekä pilviä väistelevä sininen porkkana. Työryhmämme tavoitteena oli kehittää sovellus, joka paitsi lisäisi lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen tuntemusta ja kulutusta tukisi myös lapsen itsesäätelytaitoja. Pelimaailmalle tyypillisen nopean palkitsemisen sijaan tavoitteena oli ”väärinpäinpeli” eli mielen malttamiseen ja omien mielihalujen säätelyyn kannustava pelimaailma. Aikamoinen haaste myönsivät pelinkehittäjätkin.
Kasvikset tutuksi itsenäisesti ja yhdessä
Lopputuloksena on päiväkotiryhmän tai perheen kesken käytettävä ”Myyrän mielikasvikset” -pelisovellus, joka kannustaa lapsia leikkimään ja oppimaan sekä itsenäisesti että yhdessä muiden kanssa. Sovellus toimii digitaalisen lelun, interaktiivisen tieto- ja tehtäväkirjan ja virtuaalisen leikkiohjeoppaan tavoin. Ystävällinen myyrähahmo tutustuttaa kasviksiin satokausiajattelun mukaisesti ja samalla opitaan myös itsesäätelytaitoja. Taaperoikäisille kehitimme See & Eat -projektissa yhteensä 32 kasvis- ja marja-aiheista e-kirjaa. Niiden pohjana oli tutkimusnäyttö siitä, että kasvisten hyväksyttävyyttä voi lisätä tutustumalla kasviksiin ensin kuvien avulla. Molempien sovellusten avulla on mahdollista synnyttää myös digitaalisia muistijälkiä: tallentaa esimerkiksi piirroksia ja itse tehtyjä kasviskirjoja. Ehkä viidenkymmenen vuoden päästä pilvipalvelimilta löytyy digitaalisen ruokakasvatuksen jälkiä: suomalaislapsen oma mustikkatarina marjamättäältä piirakaksi tai yhdessä päiväkotiryhmän kanssa piirrettyjä purjehtivia kasviksia. Niitä olisi kelvannut lähettää myös lastenkirjallisuuden maailmantähdelle.
Maijaliisa Erkkola
Ravitsemustieteen dosentti, yliopistonlehtori
Ruukun hallituksen jäsen
Myyrän mielikasvikset -sovellus on ladattavissa ilmaiseksi iOs– ja Android -laitteille.
See & Eat -projektissa on kehitetty erityisesti lapsiperheiden ruokailua tukeva sivusto. Sivustolta löytyy kasvisaiheisia e-kirjoja sekä muuta puuhaa ja toimintavinkkejä, joiden avulla voi tutustua kasviksiin yhdessä lasten kanssa.